Miltä näyttää hyvä äiti?

Tai miltä äidin ylipäätänsä kuuluu näyttää?

Tämä on aihe josta voisi keskustella vaikka maailman tappiin saamatta yksiselitteistä vastausta. Mielipiteitä kun maailmaan mahtuu.. Moni katsoo varmaan mun kuvaa ja ajattelee: ” No ei ainakaan tolta” 😏 Ajattelin nyt pohtia asiaa ihan äänen kun asia tuntuu jatkuvasti ihmisten huulilla olevan.

Kaikki me äidit kohtaamme varmasti arvostelua ajoittain ja ajoittain tunnemme riittämättömyyttää niin äitinä, aviopuolisona tai väsyneenä kun ollaan,ihmisenä ylipäätänsä. Yksi asia tuntuu herättävän kiivasta keskustelua ja kärkkäitä mielipiteitä vuodesta toiseen. Ulkonäkö. ”Miksi tuo näyttää tuolta vaikka hän on äiti? Voiko hän olla hyvä äiti?”

Minä kuten varmaan moni muukin itsestään huolehtiva äiti saa kuulla paljon kommentteja jotka viittaavat itsekkyyteen. Miksi äiti ei saisi pitää itsestään huolta? En puhu nyt itsestäni mutta mietin usein, miksi äiti ei saa näyttää hyvältä ja olla tyytyväinen ulkomuotoonsa?

Äitiys on maailman paras asia, antaa paljon mutta ottaa myös. Valitettavan usein uhrattavaksi joutuu energia ja oma vartalo.

Sanomattakin selvää on että raskaus mutta kehoa,meillä kaikilla hyvin yksilöllisesti.
Toisilla raskaus ja synnytys jättää tuskin mitään merkkejä,toisille muistoksi jää 10cm arpista,venynyttä kudosta vatsan kohdalle ja 10kg lanteille.
Syömällä moni hankkii raskauskiloja mutta aina synnytyksen jälkeiset muutokset eivät ole oma valinta.

Raskausaikana ei tarvitse syödä kahden edestä. Ja vaikket tekisi niin,kiloja tulee silti.
Henkilökohtaisesti keräsin 19,9kg raskauden aikana vaikka liikuin ja söin hyvin terveellisesti. Kaikki lähti pois ja enemmänkin. Myös kudos palautui.
Moni ei ole yhtä onnekas.
Olemme kaikki yksilöitä ja vartaloamme reagoivat muutoksiin eri tavalla.
Kudos on ratkaisevassa osassa raskaudesta palautumista.
Mitä jos se ei palaudu?

Valitettavan monella muistoksi raskauden jälkeen jää venynyt kudos vatsassa, tai rinnoissa. Tai molemmissa.
Se ei ole kenenkään valinta.
Se on hinta siitä että kehosi sisällä kasvoi pieni enkelisi.

Onko se sitten niin että siihen täytyy tyytyä?
Kauniit rintasi ovat muisto vain ja farkkujen päällä rötköttää nahkaläppä jota ennen ei ollut eikä se lähde parhaimmankaan personal trainerin treeneillä.
Bikineitä ei tee mieli vetää päälle ja seuraavaksi kärsii seksielämä?
Siitä se sitten usein lähteekin, itsensä uhraaminen äitiydelle.
Oman itsensä antaminen pois uudelle elämälle.
Ja nyt,älkää käsittäkö väärin.
En missään nimessä tarkoita sitä etteikö äidin pitäisi uhrautua lapsensa vuoksi.
On sanomattakin selvää että äidin tärkein tehtävä on olla äiti,huolehtia ja rakastaa lastaan.
Mutta onko sen hinta oma kroppa? En usko että kovin moni valitsisi näin.

Työssäni kohtaan usein naisia jotka häpeävät synnytyksen ja raskauksien kroppaan jättämiä jälkiä eivätkä ole tyytyväisiä kehoonsa. Näillä asioilla on monilla jopa psykologia vaikutuksia, negatiivisessa mielessä. Leikkaus on monelle helpotus ja alku uudelle, ja syy ilolle.

Lasta voi rakastaa ihan yhtä paljon silloinkin kun on tyytyväinen omaan kehoon ja ulkomuotoon.

En usko että se tekee kenestäkään meistä yhtään sen huonompaa äitiä jos haluaa huolehtia myös itsestään.
Uskon siihen että äiti joka huolehtii itsestään ja on tyytyväinen niin elämäänsä kuin ulkomuotoonsa, on myös parempi äiti kun se joka elämälle katkeroituneena kärsii raskauden runnomasta kehostaan.
Okei, en sano että kaikki ajattelee näin.
Toki varmaan usea hyväksyy kehonsa muutokset ja viihtyy raskauden muuttamassa kehossa, mutta kaikki eivät.
Ja mielestäni juuri sen vuoksi meillä kaikilla tulee olla oikeus tehdä omalle keholle mitä haluaa, muiden arvostelematta.
Se joka tekee sinut onnelliseksi, ei välttämättä tee minua. Se joka tekee minut onnelliseksi, ei välttämättä tee sinua.
Mutta se jonka kanssa elät koko loppuelämäsi ei ole minä, vaan sinä. Tee niitä asioita jotka tekevät sinut onnelliseksi äläkä välitä siitä mitä muut ajattelevat <3

Sen kunniaksi että meille kaikilla on oikeus olla juuri sitä mitä haluamme olla:

#oikeus #olla #minä