Piste yhdelle asialle.

Tätä päivää on odotettu kauan. Viime kesäkuussa verikokeet paljasti että mun kroppa toimii miten huvittaa, arvot ihan päälaellaan ja osittain kehon normaali toiminnot täysin seis. Sain jos jonkinlaista diagnoosia heti alusta asti, kasvain oli se jota lähdettiin heti epäilemään. Syynä tähän siis ennätyksellisen ja tasaisen korkeat kortisolihormoliarvot (= ns.stressihormoni). Kilpirauhasessa todettiin raju vajaatoiminta ja siihen sain vahvan lääkityksen. Tämä kehon sekameteli soppa näkyi kropassa eniten kiloina joita tuli lisää 14kg. Tukka lähti, mustelmia tuli, väsytti ja turvotti kokojan. Olo oli KAMALA. Näitä juttuja olenkin jo aiemmin käynyt blogissani läpi joten sen enempää ei tästä oireilusta tai kuluneesta 9kk:sta, epätietoisuuttahan se vain oli.Opin elämään tämän ihme jutun kanssa vaikka se todella ärsytti ja häiritsi alitajuisesti joka ikinen päivä. Etenkin nämä diagnoosit sai mielen kyllä ihan sekaisin. Rauhoituin kuitenkin asian suhteen ja opin suhtautumaan siihen neutraalisti. Ja opin odottamaan. En missään kohtaa antanut oireilun ja tämän ”sairauden” häiritä mun joka päiväistä elämää. Tein töitä yhtä ahkerasti kuin ennenkin, ellen jopa ahkerammin,hoidin lapseni juuri niin kuin jokainen muukin äiti hoitaa, näin ystäviä, urheilin, pidin hauskaa ja nautin elämästä vaikka mieltä kalvasi ajoittain aika vahvakin epätietoisuus. Omaan luonteeseeni ei kuulu luovuttaminen, marttyyrimäisyys, kiukuttelu tai masistelu eikä asioiden vatvominen. Kiitos sen, unohdin välillä että mikään on vialla.Olo koheni vaikkei täysin normaaliin ole palannutkaan, kaikki oli siis ihan hyvin 🙂

Joulukuu ja uudet testit läheni. Joulukuussa, tyhmästi jätin ne välistä ja perästä kuului tietysti. Uusi aika määrättiin helmikuulle ja testit tammikuulle. Oma fiilis kuitenkin oli todella positiivinen enkä osannut pelätä enää. Kyllä jokainen kehonsa tuntee…

RUOKA JA LIIKUNTA

Treenaan säännöllisesti Nora Vuorion kanssa (www.teamnora.fi) joka on ollut suurena apuna monessa. Kiitos Noran laatiman, mulle räätälöidyn HIIT treenin,  kroppa alkoi toimia paremmin ja oikeanlainen ruokavalio helpotti oloa kummasti. Nora vinkkasi mulle myös verianalyysistä josta oli hänen monelle asiakkaalleen on ollut apua.Niin oli mullekkin.

 

 

VERIANALYYSI

Verianalyysissa paljastui että veressäni on hiiva. Hiivalla ei nyt siis tarkoiteta sitä hiivaa mitä monelle teistä varmaan ekana tulee mieleen. Hiiva voi ilmetä suolistossa ja veressä myös jolloin sillä on radikaali merkitys aineenvaihduntaan ja yleiseen hyvinvointiin. Tässä siis yksi syy miksi kroppani oli totaalisen jumissa. Muuten analyysissä kävi ilmi että vereni on puhdas ja pidän itsestäni huolta joka näkyy plasman laadussa sekä punasolujen virtauksessa sekä puna- ja valkosolujen määrässä.Sain tarkat ohjeet ja valmisteet hiivan häätöä varten, tuloksia nähtävissä noin kuukauden kuluttua.Analyysin yhteydessä epäiltiin vahvan Thyroxin lääkitykseni kääntyneen haitaksi minulle. Analyysissa arvioitiin Thyroxinin aiheuttavan stressitilan elimistössäni joka pitää kortisoli arvot koholla, ja näin ollen kortisolihormonin jylläämässä = painon ylhäällä. Eli niin hullulta kuin se kuulostakin, kehoni käytännössä reagoi siis lääkitykseen eri tavalla kuin kuuluisi.Just. Huoh, näinkö olisi… 6kk väärää lääkitystä? No se selviäisi pian..

LOPPUTULOS

Tänään oli endokrinologin tapaaminen HUSissa Meilahdessa. Lyhyesti: arvot tasaantuneet muttei vieläkään täysin kunnossa. Mutta lähes normaalit. Kasvaimesta ei tietoakaan!! Yhteenveto lääkäriltä oli se että kaikki stressi ja henkinen paine parin viime vuoden ajalta ovat sairastuttaneet oman kehoni, saaneet sen toimimaan itse itseään vastaan ja osittain lopettamaan toimintansa. Niin pahasti että useampi lääkäri arvojen perusteella epäili kasvainta. Jopa aivoissa. Aika hurjaa oikeesti..Kyllä olen tiennyt että ihmisen mieli voi keholla olla puhdasta myrkkyä mutta lähinnä se on ollut omalla kohdallani utopiaa. Henkinen olo sairastuttaa kehon? Fyysisesti oikeasti? Kuulostaa uskomattomalta. Mutta tänään todistettu että totta.Stressi nyt on selvä juttu, ei tee hyvää kellekkään ja kaikkihan sen tietää, mutta lähestulkoon se on osa jokaisen meidän  elämää jossain muodossa. Oli se sitten työ- tai henkilökohtaisen elämän stressi.

 

Kun pysähdyin miettimään kulunutta kahta viimeistä vuotta, ymmärsin että olihan siinä paljon tapahtunut. Niin hyvää kuin pahaa. Uudet haasteet, osakeyhtiön perustaminen, avioliitto, hematooma, keskenmeno, vaikea avioero, huoltajuuskiistat ja riidat exän kanssa, elämä yksin lapsen kanssa, työ ja sen haasteet siinä samalla, oikeuden käynti ja jatkuvat haasteet arjessa ex-puolison ja hänen perheensä kanssa. + normaalielämän pienet haasteet vielä päälle. 😛 En koskaan tuntenut olevani millään tavalla ylikuormitettu tai loppu mutta ehkä olisi joskus olut hyvä pysähtyä ja hengähtää hetkeksi. Ja ehkä jutella vähän enemmän asioista ihmisille, pieni purkautuminen auttaa varmasti silloin tällöin itse kutakin. Näköjään keho ei aina kestä sitä mitä mieli kestää. Etenkin jos omaa kovan, periksi antamattoman luonteen. Jälleen meni ohjeet uusiksi ja nyt jätetään Thyroxin pois, katsotaan, ja testataan taas kahden kuukauden kuluttua. Hivenen turhauttavaa että vieläkään mitään täyttä varmuutta ei ole mutta niinhän se on että keho on monimuotoinen kompleksi eikä todellakaan yksiselitteinen millään muotoa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Enpä olisi uskonut että tälläisen shown voi elämän jakso ihmisen elämässä aikaan saada, mutta niinpä teki.

Mutta parempi niin kuin kasvain aivoissa tai lisämunuaisessa.

 

Puhutaan, ei stressata ja minimoidaan ikävät asiat elämästä ihmiset <3

 

Ihanaa loppuviikkoa <3

 

Suvi