Jokainen päivä ei voi olla hieno päivä

Nyt on menossa raskausviikko 20. Puoli välissä ollaan ja hermoja koetelllaan. Raskaus on hieno aikaa kyllä joo, mutta sitten kun tulee se huono päivä, se on todella huono päivä. Tämän viikon suhteen voisin rehellisetsi sanoa, että parempiakin päiviä on nähty. Mutta niinhän se menee, jokainen päivä ei voi olla hieno päivä.

Kun huomasin olevani raskaana, mielialat alkoi heittelemään ylös alas ja tuntui, että kiihdyn joka asiasta nollasta sataan. Olen aina ollut tempperamenttinen mutta nyt olin enemmän. Ennen kun tiesin että olin raskaana, mietin mikä mua vaivaa? Enhän mä näin paha oikeasti voi olla.

Olen jo aiemminkin todennut että tämä raskaus on ollut totaalisesti erilainen kun viimeksi. Mulla on ollut pahoinvointia ja flippailen mielialojen suhteen miten sattuu, oon sata kertaa väsyneempi ja ajoittain kiukuttaakin aika huolella.

Kun kiukuttaa niin todella kukuttaa, yksi pieni turha asia joka menee vinoon, voi saada mut lähes raivon partaalle. Ja sitten kun tulee tälläisiä viikkoja kun tämä. Ainahan se menee niin että kun yksi asia menee vinoon, menee pari muuta siinä sitten samalla.

Raakaa ja moraalintonta toimintaa

Tunteet on pinnassa todella kun on raskaana ja nyt reagoin erityisen voimakkaaasti kyllä moneen asiaan, mutta tietty toiminta kyllä saa mut hermostumana ilman raskauttakin. Ja monen muun.

Ihmisten ilkeys ja pahuus, kilpailun raakuus ja moraalittomuus on saanut mut tällä viikolla voimaan suorastaan pahoin. Fyysisesti.

Alkuviikosta kuulimme yritykseemme kohdistuvia erittäin törkeitä ja vakavia syytöksiä joita eräs kilpailijamme meistä levittää. Olin suorastaan shokissa kun kuulin näistä, ja niin oli kaikki meiläl töissä olevat, tietysti myös Tiina.

En ymmärrä eikö ihmiset tajua että tuollaisilla perättömillä lausunnoilla, “harmittomilla ilkeillä juoruilla” voi olla hyvin kohtalokkaat seuraukset? Heille itselleen.

Nämä kyseiset juorut täyttävät monta rikosnimikettä hävyttömyydellään ja perämöttömyydellään ja asia eteni suoraan juristin kautta tutkintaan. Onneksi yrityksellämme on erinomainen juristi joka hoitaa asian ettei meidän tarvitse tälläiseen uhrata aikaa. Sääli ettei jollain ole kilpailuvalttinaan muuta kuin paskan puhuminen kilpailijosta. Itse en alentusi moiseen ikinä.

Voitte kuvitella kuinka reagoin tähän näillä raskaus hormooneilla. Kyllä siinä melkein tippa linssiin lopulta tuli,ihmisten ilkeys ei yllätä mutta saa surulliseksi.

(RASKAANA)

Ne pienemmät ongelmat

Kirsikkana kakun päälle mun iPhone tippui lattialle ja sen näyttö hajosi. Se oli oikeastaan vaan alkusoittoa itse katastrofille joka tapahtui eilen. Auto hajosi. Jäin keskelle moottoritietä ihmettelemään mitä tapahtuu. En ymmärrä autoista kauheesti ja joku valo vaan syttyi palamaan ja sitten syttyi toinen ja pikkuhiljaa se alko hyytymään kokonaan. Eikun hätäjarrut päälle ja pelkäsin että tulee kolari. Joku mies tuli onneksi sitten auttamaan mua ja kurkkaa konepellin alle. Siellä oli joku hihna poikki ja jäähdytysjärjestelmä ei kuulemma pelittänyt. Tuli tuomio etten missään nimessä sais ajaa metriäkään sillä autolla eli hinausauto vaan paikalle ja huomenna sitten kuulemaan laakkoselle mikä on vikana. Onneksi sain apua ja Marko tuli pelastamaan mut tienposkesta. Autossa ei pitäis olla mitään vikaa kun se on suht uusi ja toiminut hyvin. Kaikki on ollut kunnossa. Aika veemäinen viikko ollut muutenkin kaikin puolin.

Onneksi tänään on torstai  🙂

Mutta parempaan päin mennään ja kyllähän nää raskaushormonit jyllää tällä hetkellä. Toivottavasti ei tule miljoonalaskua autosta kun on ollut noi kaikki remonttihuijaukset ja muutenkin kalliita menoja. Jokatapauksessa kaikki hyvin ja eteenpäin mennään. Onneksi Marko on kestänyt mua hyvin ja se vaan kuuntelee ja rauhottelee, että huominen on sitten parempi päivä 😀 Onneksi mun mies ymmärtää ja tekee ruokaa ja kotitöitä mikä helpottaa arkea huomattavasti. Onni on ihana mies <3

Ajatuksia imettämisestä

Ensi viikolla selviää lapsen sukupuoli ja halutaan tietää se etukäteen. Aiotaan myös kertoa se läheisille, koska kaikki on niin tohkeissaan ja odottaa lapsen syntymää. Ja tää on myöskin mun miehen ensimmäinen lapsi. Sekä tyttö, että poika on molemmat tervetulleita tottakai, mutta toisaalta poika ois kiva kun sitten olis Safina ja veli. Sitten taas jos se on tyttö niin mulla olis jo nimikin valmiiks päätettynä. Katsotaan 🙂

Moni on kysynyt, että imetänkö ja vastaus on että ei. En imettänyt Safinaa enkä imetä myöskään tätä tulevaa lasta, koska se on ollut mun päätös alusta asti ja ihan hyvin on Safinakin kasvanut ilman sitä. Imettäminen on mun mielestä vähän yliarvostettua ja sitäpaitsi se on epämiellyttävää. En ole kieltäytynyt imettämästä sen takia, että rinnat kärsisi siitä. Ne nyt voi korjata kirurgin veitsen alla jos tarvii, mutta mä en vaan koe sitä miellyttävänä enkä tarpeellisena. En kuitenkaan tuomitse ketään, jokainen tekee oman valintansa sen suhteen!

Paljon on taas muutoksia tulossa. Uusi perheenjäsen tulee ja sitten ensi kesänä pitäis muuttaa isompaan asuntoon kun perhekin kasvaa. Rupean myös luotsaamaan Tampereen toimipistettä kun se uudistetaan ja mä pyöritän Helsingin toimipisteen lisäksi sitä syyskuun jälkeen. Kesä meni hyvin yritystä pyörittäessä ja syksyä kohti vaan paranee.

Pieni hermoloma olisi kuitenkin aika kiva  🙂

Aurinkoista syksypäivää kaikille!!

Suvi