Se on virallisesti kesä nyt!! Tätä on odotettu kyllä koko kulunut vuosi 🙂 Olen ehdottomasti kesä ihminen, aurinko ja lämpimät ilmat voittavat kylmän pimeän syksyn mennen tullen. Tänä vuonna kesällä on toinenkin merkitys, virallisesti uuden elämän alku. 8.6.2015 olen virallisesti vihdoin irti avioliitostani ja käräjäoikeus tuomitsee meidän avioeroon. Vielä saa hetken jännittää miten homma tästä etenee, toivottavasti pästään sopuun kaikesta ilman sen suurempia riitoja.
Avioliitto. Ihana asia kun sen tekee oikean ihmisen kanssa. Mistä sen sitten tietää onko ihminen oikea vai ei? Se ei pelaa joka pelkää, parempi katsoa kuin katua mutta vakavasti asia tulee ottaa. Tuntuu että nykyään naimisiin mennään todella helposti, ainahan voi erota? Olen kyseenalaistanut omatkin syyni miksi oikeastaan edes menin naimisiin. 2,5v yhdessäeloa takana, yhteinen lapsi, luulin että siinä olisi tarpeeksi syitä avioliitolle. Mutta ei, se tärkein taisi puuttua. Naimisiin ei kuulu mennä sen takia että ”niin pitää tehdä”. Yhteinen lapsi, pitkä seurustelusuhde, ikä tms., ei ole mikään syy mennä naimisiin. Naimisiin mennään ja naimisissa ollaan kun rakastaa puolisoaan enemmän kun mitään muuta, haluaa jakaa lähes kaiken elämässään hänen kanssaan ja suhde on suhteellisen tasapainoinen. Myrskyt kuuluu joka juttuun mutta kunhan niitä poutapäiviä on enemmän eikös seuhde lasketa sitten tasapainoiseksi? 😉 Suhdetta tulee myös ehdottomasti ylläpitää. Toisen pitäminen itsestään selvyytenä johtaa automaattisesti riitoihin ja eroon. Tai ainakin surkeaan suhteeseen. Kyllähän ne kukatkin kuolee jos niitä ei kastele. Niin kuolee suhdekkin jos se jättää oman onnensa varaan.
Ihana kamala arki. Ilman arkea ei viikonloput ja lomat tuntuisi miltään mutta kyllä välillä miettii että arkea voisi lyhentää päivällä tai parilla 😀 Kiire ja stressi on mun henkilökohtaiset pahimmat viholliset arkena. Myös kroppa reagoi nopeasti jatkuvaan stressiin ja sen tuntee olossa kuin myös näkee fyysisesti!! Rakastan kumpaakin työtä mitä teen, mistään en halua luopua mutta kyllä se vaan niin on ettei ihminen ole kone ja rajat tulee vastaan meillä kaikilla. Käytännössä 6-7 päivää, 6-20h duunipäiviä (jos keikka illalla duunpäivän perään), lapsi ja kodinhoito. Siihen päälle riitaisa ero ja jatkuvat riidat exän kanssa. Järkihän siinä meinasi mennä ja kroppa sanoi itsensä irti. Onneksi ymmärsin ajoissa että voimat loppuu jos ei ala painaa jarrua. Kaikkein tärkeintä kuitenkin mulle on oma ja lapsen hyvinvointi, huomasin että omani alkoi pahasti kärsiä, lapselleni en sitä halua. Nyt kevään ajaksi vähensin keikkoja ja lisäsin työtunteja arkena mutta missään nimessä soittamista en lopeta. Soittaminen on tietynlainen henkireikä mulle ja ikävä keikoille nyt kohta kuukauden tauon jälkeen on kova. No onneksi kohta pääsee taas keikoille. On se taukokin kyllä ihan hyvää tehnyt 🙂
Äitiys. Kukapa meistä ei haluaisi olla täydellinen äiti? Tuntuu vaan että se on mahdoton tehtävä. Morkkis tulee aina, tekee niin tai näin. Etenkin kun tekee töitä ahkerasti tulee huono omatunto siitä että se on lapsen kanssa ajasta pois. Äitinä oleminen on koko päivä työ joka ei missään nimessä ole kovin helppoa. Vanhemmuus on upein asia jota olen kokenut mutta samalla myös vaativin. Tämä kevät oli hyvä herätys moneen asiaan. Vastoinkäymiset vahvistaa ja muutokset elämässä on monesti kasvun paikka.
Ihana, kamala kevät 2015 alkaa onneksi olla takana ja aurinko alkaa paistaa myös mielessä. Kaikella on aina tarkoitus ja vaikka sitä synkimpinä hetkinä miettii että miksi mikäkin asia tapahtuu ja tarkoitus on vaikea nähdä, kyllä se aikanaan aina valkenee 😉
Kaikesta huolimatta, juuri nyt olen aika onnellinen ja tulevaisuus näyttää aika kivalta. Elämä yllättää ja niin poispäin 😉
Vaikka tämänkin blogi-kirjoituksen aikaansaamiseksi meni lähes kaksi viikkoa, otan tästä nyt rutiinin ja kirjoittelen tänne aina viikottain mitä kuuluu ja missä mennään!! Viikon päästä kirjoittelen virallisesti sinkkuna. Hassua ajatella että vaikka erosta on jo puoli vuotta, virallisissa papereissa olen vielä naimisissa! Viikkoon mahtuu vielä yksi Kreikan matka josta saatte varmasti lukea myös sitten tätä kautta.
Mutta nyt nukkumaan. Öitä kaikille ***
Suvi
Moikka Suvi.. Ihan sika asiallista tekstiä.. Jatka samaan malliin!! Oot suomen kuumin gimma.. Ps. Fb:Janne Anttinen Helsinki..
Suvi, olen selvännäkijä ja päädyin jostain syystä tänne kotisivullesi. Olisit rehellinen itsellesi ensin, niin sitten voisit olla aidosti onnellinen ja aloittaa ”uuden elämän”. Kirjoituksesi ei kertonut aitoja tuntemuksia vaan sen mitä olet jollekin? sanonut ja miten haluaisit että muut sinun asiat näkevät. Näen paljon vastoinkäymisiä elämässäsi ja vastoinkäymiset tulevat jatkumaan ilman todella vahvaa suunnanmuutosta. Loppuvuodesta 2014 olet menettänyt sen ainoan oikean ihmisen ( aviomiehesi? ) joka olisi voinut sinua auttaa muuttumaan ja viemään elämässäsi eteepäin- valitettavasti näen että avioliittosi on merkityksellisempi ja ihminen kenen kanssa olet sen jakanut, ilmeisesti harkinnan puutosta on ollut ja vääriä valintoja tapahtunut. Tasaantumisen jälkeen olisit päässyt tasapainoon ja avioliittonne olisi ollut onnellinen. Varo vääriä valintoja ja joku läheinen ihminen sinulle nyt ei ole luottamuksesi arvoinen, vaan tulee satuttamaan sinua ja huomaat väärät valintasi liian myöhään. Joku läheisesi todennäköisesti sairastuu myös vakavasti ja tämä tulee vaikuttamaan vuoden loppupuolella henkisesti sinuun. Mieti vielä hetki valintojasi ja sitä mitä loppuelämältäsi haluat. En tiedä miksi, mutta halusin sinulla näkemykseni kirjoittaa. Vielä sinulla on mahdollisuus vaikuttaa tulevaan, ole rohkea jos tunnet yhtään sydämmen tykytystä kirjoituksestani, mutta ole nopea tai on liian myöhäistä.
loistava avautuminen, suvi ja iltapäivälehtikin tästä kiinnostui.
jatka hyvää bloggaustasti!