Sitä on mietitty pitkään pitkin kevättä. Mikä hitto mua vaivaa? Kiire ja stressi on vakiokaluastoa mun elämässä ja olen kyllä aina tiennyt sen miten ne vaikuttaa kehoon MUTTA, yleensä kaiken kiireen keskellä tai stressaantuneena laihdun. Olen puhunut siitä jo varmaan kymmenen kertaa kuinka rankka, erilainen, stressaava ja vaikea tää vuosi on tähän mennessä ollut mutta se olisitä myös mun fyysisen voinnin suhteen. Tosi erilainen. En ehkä aluksi sitä edes tajunnut mutta pikkuhiljaa pitkin kevättä merkit siitä että kaikki ei oo normaalisti, alkoi nostaa päätään niin voimakkaasti ettei enää ollut vaihtoehtoja kun mennä lääkäriin.
Siitäkin olen muutaman kerran tainut mainita kuinka vaikeen vammaset geenit omaan, mutta kyllä jokainen oman kehonsa tuntee, kuin myös minä. Aluksi ajattelin että ”okei, mä oon nyt 28v. Kolmekymppiä lähenee, vanhenen eikä se tapahdu ilman ikäviä sivuvaikutuksia.” Olen jo pidemmän aikaan treenannut hyvin säännöllisesti, pitkälti syönyt tosi ”siististi” ja baari-iltojakin kevääseen mahtui vain muutama. Silti paino nousi, kokoajan, ja paljon. Pitkään siinä meni, mutta lopulta aloin huomaamaan myös muita juttuja jotka ei ollut ihan niinkun ennen.
Väsymys oli ja on edelleen, jäätävä. Fiilikset hyppii laidasta laitaan; yksi hetki tuntuu että kaikki menee niin hienosti ja kivasti, kun taas toinen hetki tuskissaan kiermurtelee ja mietii miksi kaikki on niin vaikeeta. Asiat unohtuu ja kaikki pitää melkeen kirjottaa ylös. Isompikin asia saattaa unohtua ja hetki sitten sovittu juttu muistetaan kolmen päivän päästä.
Iho, asia jota mulla on aina kehuttu, niin tasanen, puhdas ja sileä, oli vaan varjo menneestä. Kaiken huipuksi tukka alkoi tippuu päästä ja vaikka syön e-pillereitä, ”naisten vaivat” piinasi non-stop. Joo, tässä kohtaa aloin miettiä ettei kaikki nyt oo ehkä ihan okei.
Kokoajan häirinnyt, ja oikeesti viimeinen niitti, oli tämä jatkuva painon nousu. Vaikka kuinka treenaa salilla, aerobista, syö puhtaasti yms yms. paino vaan nousee ja nousee, turpoat lasista vettä niin paljon kun oisit 6kk raskaana. Löysää tulee vaikka söisit pelkkää maitorahkaa marjoilla ja treenaisit useamman kerran viikossa. Ja se että sun paino nousee VIIKOSSA 4kg kuukauden ajan, sai mut todella miettimään että mikä h*lvetti nyt on hätänä. Lähdin Italiaan WABBAn maailmanmestaruuskisoihin ja matkan aikana tutustuin ihmiseen joka kertoi omasta tilanteestaan. keskutelu sai minut miettimään että voisiko nyt oikeesti olla niin että mullakin syytä kävästä oikeesti lääkärissä. Ja kun kotiuduin, kävin.
-HELL NO but still I´m happy!
Ja hyvä että kävin. Kilpirauhasten vajaatoimintahan mulla on, ikävä sairaus ei hoidettuna mutta lääkkeet helpottaa elämää kummasti. (Lisäinfoa kilplirauhasten vajaatoiminnasta tässä linkissä: http://www.studio55.fi/terveys/article/kilpirauhasen-vajaatoiminnalla-kolme-tyyppioiretta-diagnosoinnissa-saastetaan-ja-emmitaan/265028 )
Aika yleinen vielä kaikenlisäksi meidän suomalaisten keskuudessa joten siitä ei shokkia. Toinen juttu olikin sitten kortisolihormoni, ns. stressihormoni (lisäinfoa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kortisoli ), jonka tuotanto mulla normaaliin verratuna 11-kertainen. Ei ihme että kroppa jumittaa ja keho on kirjamellisesti totaalisen seis. Iltalehti kirjoitti aiheesta pienen pätkä joka löytyy tästä:
http://www.iltalehti.fi/viihde/2015062519928480_vi.shtml
Lyhyesti ja ytimekkäästi homman juju selviää tuosta linkistä, ei siitä runoilua sen enempää. Thyroxin lääkitys auttoi ja toimi, etenkin alkuun mutta olo ei silti kohentunut. Oikeastaan viimeisten päivien aikana on pahentuntut vaan. Minua neuvottiin välttämään stressiä, pitkäkestoista rasitusta, alkoholia yms. ja kyllä tietysti olen yritänyt mutta fyysinen vointi otti silti jyrkän alamäen.
In the end, tämä kaikki siis johti lisätutkimuksiin. Yksi viikko kului tutkimuksissa ja tulokset luvattiin ilmoitettavaksi viikon kuluttua. Se päivä oli tänään. No, terveen papereita ei tullut. Tietyt asiat suljettiin pois, just ne mitä toivoin että olisi tän tilanteen aiheuttanut. Jäljelle jäi lääkärin mukaan pari vaihtoehtoa, joita en kumpaakaan olisi halunnut kuulla. Mitään ei ole vielä kiveen kirjoitettu eikä diagnosoitu mutta 28-vuotiaana, aina terveenä ihmisenä, en olisi koskaan halunnut vastaavaa puhelua saada. Tutkimukset jatkuu enkä oikeestaan ajattele yhtään mitään positiivisempaan kun ennen tätä päivää. Tätä päivää odotin, ja nyt odotan seuraavia tutkimuksia ja lääkärin puhelua.
”Terveys on tärkein” . Siinä kohtaa kun olet oman kehosi vanki, niin henkisesti kuin fyysisesti, ymmärrän tämän lauseen paremmin kuin koskaan. (Mulla kyllä tohon lauseeseen kuuluu myös pieni lisä; perhe, ystävät, rakkaus. Terveenä ilman onnea et tekisi yhtään mitään. <3).
Nyt sitten tutkitaan lisää. Olkaa onnellisia ihmiset ja älkää stressatko!!!!! Se on pahempi juttu kun mitä voitte kuvitellakaan. World peace 😉
Näitä kuvia vois olla sata lisää. Mulla on maailman ihanimmat ystävät, niitä on vielä lisää <3, perhe, Tiina & Tape, yms yms. Mut ehkä mun seuraava blogi on kuva-galleria mun elämästä sitten 😛 ..Vaikka ajattelin kylläkin kirjoittaa kyllä aiheesta josta multa plajon kysellään: MITEN MÄ OON MUA TUUNANNUT.
Will see. Jotain kirjoittelen viikonlopppuna kuitenkin.. Öitä :*
Suvi
Hei!
Ymmärrän tuskasi, kävin itse noi asiat läpi pari vuotta takaperin, hiustenlähtö, painonnousu, väsymys yms. Kilpirauhaslääkitys auttoi mulla, mutta siihen meni about vuosi aikaa, että hoito oli tasapainossa, mulla kanssa epäiltiin tota cushingia ja testattiin about kaikki mahollinen. Omaksi onnekseni sain kuulla, että niin lihavaksi mulla on erinomaiset arvot kaikissa osa-alueissa (paitsi tietysti ne kilpirauhasarvot). 😀
Tsemppiä kovasti sulle ja hyvää kesän jatkoa! 🙂
Kovasti tsemppiä sinne !!!
Tsemppiä Suvi olen kokenut saman..
Hei Suvi. Itsekin 28-vuotias ja tunnistin itseni tuosta oireenkirjosta: muistivaikeudet (etenkin lähimuisti – pää ei toimi enää), väsymys (olen välillä väsyneempi kuin rankkaa vuorotyötä tekevä avopuoliso), iho-ongelmat (omat vanhemmatkin järkyttyivät kun näkivät kasvoni), keskittymisvaikeudet/levottomuus ja….tuo paino. Itsekin olin 5 eri lääkäri, joista 3 erikoislääk., tavannut ja heillekin sanonut ettei tämä voi olla normaalia, että painoa tulee kolmessa kuukaudessa 15kg (tähän mennessä 25…). Itsellänikin Thyroxin ollut viime syksystä asti, mutta se ei ole tuonut helpotusta yllä oleviin. En tiedä minkä verran olet keskustelua seurannut aiheen tiimolta, kilpirauhasen hoito ja diagnosointi, mutta siinä ollaan aika pahassa välikädessä. Itsekin jouduin hakeutumaan yksityiselle (ja lasku tästä on huomattava pienituloiselle), jotta asiaa tutkittaisiin perusteellisemmin kuin pelkkä t4 ja tsh, ja tuloksia ahdistuksen sekaisen jännityksen odottaen.. Osalle potilaistahan tuo pelkkä Thyroxin ei lääkityksenä toimi ja tästä syystä kovaa keskustelua ja kädenvääntöä eri lääkärikuntien kesken, valviran puuttuminen, potilaiden toisiaan neuvominen ja jeesaaminen…vaihtoehtoja on, mutta niitä ei tahdo millään saada tavoitettua. Vähän kuin jos sinulla diagnosoitaisiin diabetes ja määrättäisiin lääkkeeksi pelkkä tablettihoito, tutkimatta lainkaan tarkemmin onko kyseessä 1. vai 2. tyyppi ja minkälainen, riittääkö ja toimiiko pelkkä tablettihoito vai vaatisiko sairautesi hoito insuliini-injektioita. No mutta se siitä.
Toivon sinulle tsemppiä jatkoon, sitä tarvitset jo pelkästään tuon kilpparin takia mikä on monisyinen elämänmittainen riesa joka ei olekaan niin yksiselitteisesti hoidettavissa. Jaksamista arkeen ja toivottavasti saat asiantuntevaa apua, jotta saisit terveytesi mahdollisimman hyvälle tolalle.
Kiitos viestistäsi!!
Tsemppiä Suvi! Jos sinulla on ns feokromosytooma (lisämunuaisen kuorikerroksen kasvain), se hoituu kyllä lääkityksellä eikä se ole missään nimessä maligni kasvain eli pahanlaatuinen syöpä 😉
Kiva kun aloitit blogin pitämisen; odotan eniten juttuja plastiikkakirurgiasta, treenaamisestasi ja pienestä perheestäsi <3
Tsemppiä tulevaan!! Itekkin sain tiedon talvella et mulla on krooninen kilpparitulehdus sekä monikyhmystruuma. No siinäpä se kevät meni välillä hyvin ja välillä huonosti. Syksyllä olis eessä kilpparin poistoleikkaus mut oon alkanu epäröimään sitä koska nyt voin erinomaisesti. Muutettiin kesäkuun alussa joten epäilen et edellisessä talossa oli sisäilmaongelmia kun kerran muuton jälkeen alko vointi koheneen.
Kiitos viestistäsi 🙂
Lopeta tuo Jylhän ja puolison juttuihin uskominen ja hänen taikakeinojen käyttäminen, koska hän on pilannut kauniin naiset omilla poppakonsteilla. He käyttävät vaan hyväkseen heikkojen ihmisten hyväuskoisuutta jne.
Kiitos kaikille ihanista ja kannustavista kommenteista!! <3
Siis lihoit 16 kg kuussa? Ei sitä taida kuvissa näkyä…
P.S. Kilpirauhasen vajaatoiminta (ihmisellä ei ole monia kilpirauhasia).
Kyllä on itse sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa ja myös lisäkilpirauhasen vajaatoimintaa jotka säätelevät elimistön kalsiumtasapainoa! 🙂
Oletko muuttanut hiljattain? Homeongelma?
Moi !
Tosi harmi juttu toi kyllä… 🙁 Toivotaan parasta että syy selviäis ja paranet.
Paljon tsemppiä ja voimia 🙂 <3
Moi!
Haluaisin kysyä että olitko tai oletko vhh-ruokavaliolla? Mä ilmeisesti tuhosin oman aineenvaihduntani treenaamalla ja ”karppaamalla”. Aineenvaihdunta on ihan jumissa. Kilppari on ok mutta painoa tulee jatkuvasti lisää vaikka harrastan paljon liikuntaa mm juoksen ja pyöräilen. Itseasiassa se painon lisääntyminen ei vaivaa vaan turvotus, nesteet kertyy kehoon. Lukaise esim Luolalaboratorio blogi.. Sen kirjoittaja kertoo kuinka karppaus laukaisi kilpparin vajaatoiminnan. http://luolalaboratorio.com/2014/04/07/no-more-karppaus/ Jos sulla on käynyt samoin, voisi olla hyvä puhua siitä julkisesti 🙂
Hei Suvi!
Täällä kirjoittelee myös yksi kilpirauhasvammainen 😀 oma sairauteni tuli stressistä, mistä ilmeisesti sinunkin tapauksessa on kyse. Oma elämäntilanteeni aikanaan oli vain liian raju kropalle (kovaa treeniä, tiukkaa ruokavaliota ja fyysinen työ kera henkisen stressin) joka sai kilpirauhaseni tilttaamaan. Myös kova urheilu on stressi kropalle, joten suosittelen treenien keventämistä mikäli et sitä vielä ole tehnyt, niin kortisolit saattaisi laskea. Aloitin itse myös tyroksiinilääkityksellä, joka alkuun auttoikin, mutta jo muutaman viikon päästä oireet alkoivat palaamaan. Etsin käsiini yksityislääkärin joka ymmärtää hyvin kilpirauhasen vajaatoimintaa, ja vaihdoin lääkkeeni eläinperäiseen armour thyroidiin, joka vei kaikki oireeni mennessään. Jos ei tutkimuksissa löydy kasvainta (mikä olisi tavallaan toivottavaa) niin suosittelen kokeilemaan lääkityksen vaihtoa eläinperäiseen lääkkeeseen ja etsimään hyvän lääkärin joka on perehtynyt tähän sairauteen, stämä kun ei ole niin yksinkertainen sairaus mitä ns. ”peruslääkärit” antavat ymmärtää. Kannattaa myös liittyä facebookin tukiryhmään mikäli et siihen vielä kuulu, siellä on paljon sairaudesta tietäviä ja monesti siellä osataan auttaa kun on jotain kysyttävää sairauteen liittyen.
Toivottavasti syy huonoon oloosi selviää pian ja saat siihen avun. Toivon kaikkea hyvää sinulle jatkossa, sateen jälkeen paistaa aina aurinko 🙂
Oot kyllä niin mahtavan elämän haluinen tyyppi et tuli itellekkin tosi pirteä olo pelkästään lukemalla sun blogia ! Iha mahtava mimmi, tsemppiä 🙂
Minulla todettiin vajaatoiminta (kuinka osuva nimi..) helmikuussa 2015 ja kohottelen nyt hormonilääkitystä kohdilleen. Sitä ennen olin käynyt väsymyksen takia (yksityis)lääkärillä jo vuonna ’12, joka ottikin muiden kokeiden ohessa TSH:n, mutta tuolloin se oli vielä reippaasti normaalin rajoissa. Olin jo silloin ollut vuoden-kaksi jotenkin suhteettoman väsynyt, siis niin, että suht’ kevyen työn jälkeen jouduin makaamaan sängyssä pari tuntia, mutta laittanut iän – nyt 33 v. – ja huonon kunnon piikkiin. Ilmeisesti k.r.hormonista on ollut siis puutetta jo ainakin viisi vuotta. Kummasti sitä sopeutuu (näkee ystäviä aina vaan harvemmin, tekee vähemmän töitä, jättää harrastukset pikkuhiljaa) ja uskottelee itselleen että kaikki on kunnossa, tämä kuuluu asiaan, tällainen minä nykyään olen. Ja niinhän olen ollutkin.
Toisaalta näiden vuosien aikana ei ole varmaan kulunut päivääkään, ettenkö olisi miettinyt, mikä on vialla.
Kaikki alkoi (tai ensimmäinen itse huomaamani oire) jo vuosia sitten hiusten lähdöstä – erittäin suuri asia naiselle – vaikka en vieläkään tiedä, onko syy nyt löytynyt ja korjaantuuko se lääkityksellä. Kuukautiset ovat aina olleet enemmän tai vähemmän epäsäännölliset. Pikkuhiljaa tulivat aloitekyvyttömyys, arkuus (vai johtuuko se hiustenlähdöstä?), masentuminen, ajatuksen seisominen (raskasta keskustella; vaikea ymmärtää asioita, jotka ennen tuntuivat varsin helpoilta; olen tyytyväinen kun saan vaan olla, kuunnella ja katsoa), elimistön lämmönsäätelyn heittely laidasta laitaan, jäsenten väsyminen ja kipuilu, flunssailu. Painoakin on nykyään vaikea pitää kurissa, vaikka olenkin edelleen ihan normaalipainoinen. Mistään y.m. oireesta ei tietenkään varmasti voi sanoa (varsinkaan, kun olen vasta nostamassa annostusta kohdilleen) johtuvatko ne k.r.hormonin puutteesta, jostain toisesta vinksahduksesta, vai ovatko ne vain ”ominaisuuksiani”.
Annostusta ylöspäin hilatessani aion samalla alkaa ottamaan hiukan esim. seleeniä, jota tarvitaan hormonin muuntumiseen siihen vaikuttavaan muotoon. Ja tietysti D-vitamiinia, jota olen vuosia jo vedellytkin. (Tosin minulta mitattiin kilpirauhasen TPO-vasta-aineet, joiden koholla olo kertoo autoimmuuniperäisestä vajaatoiminnasta, ts. elimistö tuhoaa itse rauhastaan ja oletan, että lisäravinteet eivät ainakaan pysäytä kehitystä. Ehkäpä kuitenkin helpottavat jäljellä olevan, terveen rauhaskudoksen toimintaa. Kunhan ei övereitä vedä.)
Paljon suomalaisia marjoja, vihanneksia ja hedelmiä ja muutenkin pääpiirteittäin suht’ terveellisesti syömällä koitan avittaa elimistöäni toimimaan. Nykyään yritän myös suosiolla hylätä rankemman treenin, ja liikkua sen sijaan vähintään pari kertaa päivässä esim.aamulla tunnin kävely/pyrähtelylenkillä ja illemmalla vielä kevyellä, vaikka kehonhallintaa parantavalla ryhmäliikuntatunnilla. Harvat työpäiväni mahdollistavat sen tällä hetkellä. Mutta en väkisin, enkä joka päivä (en varsinkaan työpäivinä jaksa). Huonoina päivinä sallin itselleni kehon ”runsaan liikuttelun” kotona.
Jaksamista sinullekin kesään! Ja kiitos tästä terapiaistunnosta 😉 Anna itsellesi myös armoa 🙂
Parantajalle taas töitä…siis minulle