RV 21
Jes, puolessa välissä ollaan! Ja kaikki hyvin mikä tärkeintä. Nyt tiedämme siis että odotamme pientä prinsessaa <3 Kävimme rakenne ultrassa Aava neuvolassa jossa ihana lääkäri teki hyvin perusteellisen tutkimuksen, mikä tärkeintä kaikki lapsella on kunnossa ja tosiaan Safinalle pikkusisko tulossa. Tämän raskauden asioin yksityisessä neuvolassa. Valitsimme Markon kanssa yksityisen sektorin pyynnöstäni. Syynä tähän mm. oma sairasteluni jonka suhteen ei vieläkään ole saatu kunnon selvyyttä. Fyysinen jaksamiseni ei ole ollut huipussaan viime vuoden aikana, tietysti olen ollut huolissani siitä että onhan vauvalla kaikki hyvin ja vaikuttaako kehoni sekava tila lapseen, näin ei ole onneksi todettu olevan. Kaksi vuottas itten koettu keskenmeno tekee myös hieman vainoharhaiseksi, haluan erityisen intensiivisesti tietää mitä lapselle kohdussa kuuluu. Aavan neuvola on osoittautunut erinomaiseksi valinnaksi. Meistä pidetään erityisen hyvää huolta ja tutkimuksia tehdään paljon ja ne tehdään huolella.
Kaikki on sujunut hyvin mutta poiketen Safinan odotusajasta, on minulla ilmennyt nyt paljon enemmän ”vaivoja”. Väsymys ja paha olo ovat piinanneet minua alusta asti. Nyt pahoinvointi on hieman väistynyt mutta esiintyy voimakkaana väsymysken yhetydessä. Väsymys on ajoittain suorastaan TAPPAVAA! Ikävä kyllä se on enemmän sääntö kuin poikkeus että olen todella uupunut. Olo on kuin jatkuvassa krapulassa. Uupus on ajoittain ollut todella rajua, fyysisesti kroppa on todella koetuksella ja oireilee voimakkaasti. Uupus aiheuttaa välillä myös turhautumista ja kiristää pinnaa aika huolella. Välillä on todella vaikea keskittyä oikein mihinkään kun silmät painaa eikä pää pelaa, keho pistää vastaan joka askeleella ja kun jotain järkevää pitäisi tehdä, päässä vaan humisee! Onneksi niitä hyviäkin päiviä on ettei ihan joka päivä ole tälläistä helvettiä 🙂
Mulla jatkuu nyt tässä samalla tutkimukset koskien mun hormoniarvoja. Voi tietysti olla ettei tämä kamala olotila ole pelkästään peräisin raskaudesta vaan vaikuttava tekijä voi olla myös mun kehon tila. Multa otettiin lääkkeet pois viime keväänä kun epäiltiin ettei vika olekkaan kilpirauhasessa mutta nyt asiaan tutkitaan uudelleen.
Keinoja jotka auttavat jaksamaan
Liikun aktiivisesti myös raskauden aikana ja erityisesti reippaasta ulkoilusta on ollut apua myös jaksamiseeni. Käyn myös salilla jaksamiseni mukaan, yleensä 2-3krt vikossa. Käyn treenamassa säännöllisesti personal trainerin, Nora Vuorion kanssa joka huolehtii siitä että treeni on raskauteen sopivaa ja tekniikka kohdallaan. Liikunta on mulle ehdoton avain jaksamiseen. Liikunnasta on tietysti apua myös pääkopan hyvinvointiin 😉 Väsyneenä ja kiukkuisena tekee hvyää käydä purkamassa fiiliksiä painoihin! Mitä pidemmälle raskaus on nyt edennyt, on mulla lkanut esiintyä kipuja rasituksen yhteydessä. Tämä on juuri se mitä pelkäsin viimeksikin. Safinaa odottaessa mulla ei ilmennyt mitään ennenkuin ihan viime metreillä. Nyt voimakkaita nivus- ja alavatsakipuja saattaa ilmetä ihan kiireisen työpäivänkin aikana. Kipuja on alkanut esiintyä aika helposti, joka kävely saattaa aiheuttaa voimakasta kipuilua jos kävelen yhtään liian ripeästi. Salilla kipuja ilmenee lähes välittömästi vaikka treenaisin hauista. Olen lyhentänyt treenieni kestoa, treenaan salilla max. 40min treenejä ja aerobisesta liikuntaa rauhallisesti. Painot tulee pitää inhimillisinä. Pääasia on että pystyy liikkumaan eikä kivut tästä pahene. Kamalinta olisi joutua vuodelepoon!!!!! Tulisin varmaan hulluksi. Rauhallisesti täytyy ottaa niin niin ei käy toivottavasti.
Olen oppinut päästämään itseni myös helpomalla. Olen kova suorittaja mutta nyt olen antanut itseni ottaa rennommin. Kaikkea ei voi eikä pysty tehdä. Voi pyytää myös apua ja jakaa tehtäviä, jokaista projektia ei voi ottaa hoitaakseen ja oma jaksaminen on tiedostettava. Pahimmillaan väsymys, stressi ja rasitus ajoivat mut hiljattain tässä sellaiseen tilanteeseen että oikeesti itkin yhtenä aamuna ennen töihin lähtöä kun en tiennyt miten selviän päivästä. Väsymys oli kova ja tekemistä oli paljon. nyt olen tiietoisesti vähentänyt töitä.
Nautin hitaista aamuista, en pakota itseäni nousemaan väsyneenä kello 7.00 suorittamaan päivää. Teen pääsääntöisetsi vastaanotolla vain 4 päivää viikossa ja huomattavasti lyhyempiä päiviä. Aamut ovta mulle hankalia, paha olo vaivaa ja sängystä ei meinaa päästä ylös. Olen ottanut tavaksi nousta myöhemmin silloin kun Safina on isällään. Meillä on onneksi vastaanotolla toinen konsultti, Kristina ja kaksi sairaanhoitajaa, Nadina ja Kimmo, kenen kanssa voin jakaa työtehtäviäni. Syksyn ajan meillä on työharjoittelussa Roosa joka hoitaa vastaanottoa ja meilä aloittaa vielä kosmetologi Milena joka tulee tekemään myös hoitoja vastaanotollemme. Oulussa touhuaa osaava sairaanhoitajmme Sini. Olen helpottunut, huomattavasti parempi olla kun ei edes yritä tehdä niin montaa asiaa itse. Asiakkaatkin saavat parempaa palvelua kun työt on selkeästi jaettu ja tekijöitä on useampi. Homma toimii!
Tällä kertaa haluan jäädä myös äitiyslomalle. Viimeksi olin ehkä niin nuori etten ymmärtänyt malttaa ja nauttia tarpeeksi lapsen vauva-ajasta.Oli kauhea kiire töihin. No, sillon oli kyllä ”pieni” taloudellinen painekkin mennä töihin nopeasti takaisin. Nyt näin ei ole ja aion nauttia äitiyslomastani! Haluan hetkeksi keskittyä vain olemaan ÄITI pienille tytöilleni.
Aika menee niin hurjan nopeasti, hetken he vain ovat pieniä. Töitä ehdin tehdä kyllä koko loppuelämäni. En tietenkään aio täysin jäädä pois töistä, enhän mä yrittäjänä edes pysty mutta fyysisesti en aio mennä töihin kyllä hetkeen synnytyksen jälkeen ja aion jäädä äitiyslomalle jo ennen synnytystä (kuten kaikki normaalisti). En tiedä onko se tämä parisuhde vai lähestyvä 30 joka on saanut mut ajattelemaan asioista niin eri tavalla. En tiedä mutta olen onnellinen siitä.
Raskaus on ihanaa ja kamalaa aikaa. Mitä todennäköisimmin tämä on elämäni viimeinen raskaus ja aion nauttia siitä tästä väsymyskestä ja pahasta olosta huolimatta! Siinä meni hetki oivaltaessa tiettyjä asioita mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Väitän että olin aika lähellä burn outia hetki sitten. Onneksi oivalsin ajoissa itse ettei voimavarani riitä.
Vielä tähän loppuun haluan kiittä teitä kaikkia jotka laitoitte mulle ystävällisiä ja tsemppaavia viestejä viime kirjotukseni johdosta. Edellisen kirjoitukseni, Draama muuttaa muotoaan pääsette lukemaan TÄSTÄ. Kirjotuksessa käsittelen kipeää aihetta, vanhempieni eroa, tai oikeastaan sitä miten isämme valitsi toisen elämän. Nyt omaa perhettä rakentavana, en tätä voi ymmärtää mutta ehkä mun ei kuulukkaan. Toivon vain ettei omalle kohdalleni käy näin. Tälläistä ei kyllä toivo kellekkään. Mutta kuten kitjoituksessakin todettu, kaikki hyvin meillä nyt tilanteesta huolimatta.
Aurinkoista syyspäivää kaikille!!
Suvi
