Miksi pelkää synnytystä vaikka on jo synnyttänyt ja kuitenkin selvinnyt siitä? Sitä olen tässä nämä viime kuukaudet miettinyt. Olen aina kyllä ollut synnytyspelkoinen ihminen. Kun veljeni aikanaan tyttöystävänsä kanssa sai tyttärensä, muistan kuinka aloin voimaan pahoin sairaalassa pelkästä ajatuksesta synnytys. Taisin siinä silloin todeta että ”synnytän sitten kun on normaalikäytäntönä se on mahdollista tehdä nukutuksessa”. Enpä tiennyt tuolloin että pieni Safina kasvoi jo sisälläni ja puolen vuoden päästä kärvistelen Kättärillä synnytystuskissa. Onneksi mitään draamaattista ei tapahtunut loppujen lopuksi, mutta olihan siinä pari läheltä piti tilannetta lähellä. Loppujen lopuksi kaikki meni hyvin, Safina ja minä selvisimme hommasta hienosti. Mulle tarjottiin kuitenkin psykologin keskustelua synnytyksen jälkeen mutta kieltäydyin siitä. Näin jälkikäteen ajateltuna, se oli aika ajattelematonta mutta olin varma että mun synnytykset oli siinä enkä tarvitse sellaista keskustelua.
Aika kultaa muistot. Mutta tässä asiassa ei mun kohdalla. Mun saimme tietää ilouutisen siitä että olen raskaana, aloin välittömästi alitajuisesti stressata synnytystä ja kaikki ne kauheudet nousi mun mieleen. Sen sijaan että ajatus olisi edes jotenkin laantunut tässä kuukausien varrella, kävi just päinvastoin. Valitsimme jo alussa yksityisen neuvolan Aavan, jonka vastaanotolla Kampissa käyn. Aavassa he ovat hienosti hoitaneet koko raskautta ja katsoivat parhaaksi laittaa mulle lähete Kätilöopiston sairaalaan niin kutsutulle pelkopolille. Sinne pääsee siis lähetteellä kun todetaan että synnyttäjä on niin sanotusti synnytyspelkoinen. Aavassa he tietysti tietävät ensimmäisen synnytykseni komplikaatioista ja pitivät sitä muutenkin hyvänä vaihtoehtona, käydä kätilön kanssa synnytys läpi ja siinä sattuneet ”isot asiat” jotka ovat jääneet kummittelemaan mieleeni.
Mitä mä sitten pelkään niin paljon? Safinan synnytys oli pitkä ja kipeä mikä nyt on täysin normaalia ja varmasti jokaisen äidin kohtalo. Tulehdusarvojen ja kuumeen noustessa mun vointi tietysti heikkeni mikä sekin nyt on kestettävissä mutta se mistä mulle ne ”traumat” tuli oli itse vauvan vointi. Safinan sydämen sykkeet laski radikaalisti epiduraalin myötä ja hone täyttyi lääkäreistä sekuntikellojen kanssa. Sekuntit kuluivat, vauvaa työnnettiin ylöspäin kohdussa tilanteen tasaamiseksi. Muutamia sekunteja ennen dead linea Safinan sykkeet nousi eikä hätäsektiota onneksi tarvittu. Taistelu jatkui lapsen hapen puute edellytti kätilöiltä nopeaa toimintaa saada lapsi ulos kohdusta. En edes tähän viitsi kirjoittaa mitä se käytännössä tarkoitti mutta voin kertoa että oli elämäni ehkä hirvein tuntokokemus, enkä unohda sitä ikinä. Huusin kivusta. Tärkeintä oli saada lapsi maailmaan terveenä, ja se onneksi tapahtui. Kaikki oli sen arvoista kyllä. Mutta en kyllä jäänyt muistelemaan itse synnytystä mitenkään hienona kokemuksena. Lapsen saaminen kyllä puolestaan oli nimenomaan sitä, sellaista onnea ei koskaan aiemmin ollut kokenut. Nämä kokemukset osuu varmasti aika monen kohdalle mutta itselläni niiden prosseointi on jäänyt kesken ja kasvattanut pelon synnytystä kohtaan. Onneksi siihen saa apua.
En voi kuin kiitellä Kätilöopiston ammattitaitoista henkilökuntaa ja toimintaa synnytyksessä. Kiitos heidän, kaikki meni hyvin ja Safina syntyi terveenä. Tämän kokemuksen vuoksi, valitsin nytkin sairaalaksi Kätilöopiston vaikka asun tällä hetkellä Espoossa. Eilinen käynti Kättärillä oli todella tarpeellinen ja lähdin keskustelusta huomattavasti rauhallisemmin mielin. En ehkä olisi uskonut että keskustelusta olisi noin paljon apua mutta siitä todella oli. Suositelen lämpimästi kaikille synnytystä jännittäville käyntiä ”pelkopolilla” jos mahdollista. Me kaikki olemme erilaisia ja käsittelemme asiat eri tavalla. Omalla kohdallani käynnistä oli apua ja nyt odotan helmikuun alkua paljon rauhallisimmin mielin!
Mukavaa viikonloppua kaikille 🙂
Blogin kuva:
Heli Roosmäe
Vesipuisto Serena / kuvauspaikka
KJ Makeup / Kristina
www.revolutionhair.fi, Revlon Professional
Ribella Finland
Oot kyllä todella rohkea ihminen, ennen pidin sua todella pinnallisena, mutta nyttenkun lukee sun kirjotuksii niin saa paljon paremman kuvan :)! Tän kirjotuksen myötä mua alko nyt pelottamaan oma tuleva synnytys entistä enemmä (37+4) menossa nytten.
On kyl ihanaa kun jaksat panostaa raskausaikanakin omaan ulkonäköön paljon! Tsemppiä loppuraskauteen sinne ja onnea toistesta lapsesta <3
Kiitos <3 Tsemppiä sinulle synnytykseen!! KÄtilöt osaavat kyllä asiansa 🙂
Moikka 😊 Pakko tulla kirjoittaa tänne sulle! Katsoin eilisen Erilaiset perheet -jakson! Toi jakso avasi mun silmät miten upee nainen oot! <3 Tuli välillä tippa linssiin kun sai nähdä miten oot oikeesti aikuistunut, oot niin ihastuttavalla tavalla "muuttunut" nimenomaan siihen oikeeseen suuntaan. Joskus aikoinaan kun hypit seiska lehden kansissa taukoamatta niin susta sai sen väärän, ihmeellisen negatiivisen kuvan mutta ton ohjelman jälkeen kyllä tulin toisiin ajatuksiin. Kaunis perhe ootte ja olkaa ylpeitä itsestänne! Varsinkin sä Suvi! <3 tsemppiä vielä loppuajan odotukseen, Safina saa pikku-prinsessa-siskon ihan kohta! Hyviä vointeja Suvi! <3
Kiitos <3 Ihanaa joulun odotusta sinulle!
Hei! Katsoin sen erilaiset perheet -ohjelman ja mietin, että olisiko mahdollista että oireesi ovat psykosomaattisia ainakin osa niistä? Itsellä oli vastaava tilanne ja olin vuoden putkeen kipeänä kuumeessa ja syytä ei selvinnyt kokeista ja tutkimuksista. Nyt kun itse luen lääketiedettä uskon että olin niin stressaantunut että kroppaani reagoi stressiin ja psyyke myös.. Tuli vain mieleen, mutta saatan olla myös väärässä 🙂
Saatat hyvinkin olla oikeassa 🙂