Loppu raskaus ja olemisen vaikeus!

Olen tässä miettinyt että miten oleminen voi olla näin vaikeeta? Ihan olla paikallaan tekemättä yhtään mitään on välillä kovin tukalaa ja jopa tuskallista (etenkin yöt!). Kokonaan nukuttuja öitä ollut ties milloin viimeksi ja kyllä näkyy ja vaikuttaa jaksamiseen. Voisin nukkua ainakin neljät päikkärit päivässä.

Olen koko raskauden ihmetellyt sitä kuinka erilaisia raskaudet näköjään voi olla ihan saman ihmisenkin kohdalla. Safinan kanssa ei ollut mitään ”oloja” ja loppuun asti pysyin energisenä.Synnytyspelko on alkanut onneksi väistyä. Olo on ajoittain niin tukala ja kamala että oikein odotan pääseväni synnyttämään! Vauvan syntymään ei vielä juurikaan olla valmistauduttu, nyt viime torstaina alkaneen äitiysloman myötä on ollut vähän enemmän aikaa alkaa tekemään hankintoja ja raivaamaan tilaa uudelle tulokkaalle. Töistä pois jättäytyminen on ollut haastavaa. Työt seuraavat helposti minua, tämä ”napanuoran” katkaiseminen ei käy ihan niin helposti. Enkä halua tietenkään että asiakkailla on turvaton olo, siirtymä ottaa hetken aikaa. Viime viikot ovat kyllä osoittaneet että jaksaminen on rajallista. Yhdet hartiat eivät kestä kuin tiettyyn pisteeseen. Ei ole häpeä välillä sanoa ei ja rajata tekemisiään. Sen olen tainnut alkaa oppia vasta nyt. Tämä raskaus on ihan tarpeeksi rankkaa uhmaikäisen pikku blondin kanssa, ihan kuin siinä perustyöt ohella ei olisi tarpeeksi. Ei, lisähaastetta jaksamiseen ovat tuoneet kaiken maailman ylimääräiset kohut ja riidat, henkilökohtaisen elämän vastoinkäymiset perhesuhteissa / perheessä, ja lopullinen niitti oli veljeni sairastuminen. Siinä kohtaa tuli sellainen olo että mitä vielä? Onko tämä joku testi että paljon painetta voi raskaana kestää? (Viime blogissa avasin omaa kantaani asioihin jotka ovat olleet esillä nyt viime aikoina (lue TÄSTÄ). )

Olen onneksi oppinut lokeroimaan hyvin asioita. Luulen että se on ehkäissyt mua sekoamiselta 🙂 Käsittelen yksi asia kerrallaan asiat ja ongelmat. Kun yhtä asiaa on käsitelty, lokeron ovi kiinni ja seuraava auki. Asia kerrallaan. Ei siten että kaikki on levällään ja mielessä kaaos. Vaikka niinkin pääsee välillä käymään ja luulen että sitä tilaa kutsutaan sanalla hermoromahdus jonka väkisinkin jokainen meistä joskus kokee.

Nyt tässä kohtaa raskautta lepo ja stressin vähentäminen on ollut edellytys jaksamiselle.

Yrittäjänä äitiysloman käsite on hieman erilainen kuin palkkatyössä käyvän. Äitiyslomalla tarkoitetaan ”fyysisen työn lopettamista” mutta henkisellä puolelle ”toimisto” on täydessä käynnissä. Pyrin vähentämään nyt myös tätä. Jaksaminen ei ole pelkästään fyysistä. Jaksaminen käsittää myös henkisiä voimavaroja.

Työ on erittäin tärkeä osa mun elämää, rakastan sitä mitä teen ja viihdyn työssäni mutta juuri nyt mun tärkein tehtävä on keksittyä saattamaan tämä pieni elämän alku turvallisesti tähän maailmaan. Ja olla tietysti paras mahdollinen äiti pienelle rakkaalle joka käy elämässä isoja asioita läpi. Hänestä on tulossa isosisko. <3

Eilen oli tasan kuukausi laskettuun aikaan. Jännityksellä odotetaan viihtyykö neiti yksiössään siihen asti. Tuntuu hyvältä olla nyt äitiyslomalla ja tasata hieman tahtia. Innolla nyt ennen kaikkea odottaen elämää uuden pienokaisen kanssa. Ja kyllä myös sitä että olo helpottuu ja saan oman kroppani takaisin!

16.1 mun ”päiväkirja” alkaa netti realitynä tällä metropoli.net sivustolla. Sieltä pääsee viikottain sitten seuraamaan tämän elämän juttuja vähän eri tavalla 🙂 https://www.metropoli.net/julkkikset/suvi-pitkasen-elamasta-realitysarja/

Suvi

Instagram: suvipitkanen

Snapchat: djsuvib